Suuria tunteita

Kierrän inside-out kämmentä vastustajani rystylle. Pohkeet ja etureidet tärisevät, hiki virtaa otsapantani alta. Aivot käskevät jatkamaan. Lukuisien lyöntien kumina ja niiden jälkeinen ähkyntä kaikuu voimakkaana pienessä kuplahallissa. Koitan keskittyä omaan pisteeseeni. Pääsen kentän sisäpuolelle ja päätän löydä kovaa pitkin linjaa. Vatustajani saa kuin saakin pallon verkon yli matalana. Koukistan polviani ja kierrän uudemman kerran vastustajani rystypuolelle odottaen ohituslyöntiyritystä, mutta sen sijaan vastustajani lopettaa pisteen kesken ja juoksee viereiselle kentälle. Valtava huutomyrsky täyttää hallin pienimmätkin nurkat. Olen 4-0 johdossa kolmannessa erässä, mutta peli on juuri päättynyt.

Maila tippuu kädestä. Ajatukset pysähtyvät. Ensin tiedostaa tappion. Sitten koko kuva iskee tajuntaan.

Kausi on juuri päättynyt. Joukkue, jonka voitimme viime viikonloppuna johtaa meitä nyt konfferenssifinaalissa 4-0 ja on siten ratkaissut matsin itselleen.

Vaikka ottelu on päättynyt muutamia sekuntteja sitten, tiedostat, että kaikki se työ mitä vuoden ajan ollaan tehty, on valunut käsistä. Mestaruussormus, joka tuntui olevan jo niin lähellä on yhtäkkiä särkynyt unelma. Kaikki se työ ja aika, mitä valmentajat ovat vuoden aikana laittaneet likoon on ollut turhaa. Jokainen punnerrus - turhaa.

Siltä tappion jälkeen tuntuu.

Vuoden kestänyt lataus on yhtäkkiä purkautunut. Hetki on tunteikas. Jokainen urheilija, joka on harjoitellut tunnollisesti jotakin määränpäätä varten tietää miltä pettymys tuntuu. Hetken tuntuu kuin millään muulla ei olisi merkitystä. Olet epäonnistunut.

Vajaa vuosi sitten lähdin Amerikkaan sillä mielellä, että lätkitään nyt vähän tennistä opiskelun ohella. Vuosi on muuttanut miestä. Aluksi tuntemattomista joukkueen pojista on tullut veljiä. Tavoitteet on kasvaneet voittojen ohella. Et pelaa vain itsellesi; pelaat nelinpeliparisi, joukkueen, valmentajien ja koulun kunniasta. En olisi ikinä uskonut, miten suuria tunteita yliopistotennis olisi tuonut tullessaan. Näin muutamia tunteja ottelun jälkeen voi jo sanoa, että ne on hienoja tunteita voitosta tai tappiosta huolimatta.