Ensimmäinen kouluneljännes on nyt takana ja ihan mukavastihan sieltä "A"apeliakin napsu. Kuultuani kuuden viikon joululomasta aloin mielessäni kehitellä parasta mahdollista plääniä breikille. Siitä lähtien kun tutustuin mahtaviin uusi-seelantilaisiin ja kuulin heidän kauniista maastaan vaihtovuotenani Belgiassa, olen haaveillut matkustamista tuonne kaukaiseen paratiisiin. Tänään se päivä koitti.
Reilun kahden viikon aikana olisi tarkoituksena kiertää mahdollisimman kattavasti molemmat saaret bussilastillisen muiden reppumatkailijoiden kanssa ja matkan varrella törmätä vanhoihin tuttavuuksiin. Saa nähdä mihin aallot miestä keinuttaa sen jälkeiset kaksi viikkoa, mutta varmaa on, että reissusta tulee unohtumaton kokemus.
Sukella mukaan seikkailuun:
http://kohtituttuajatuntematonta.blogspot.com/
tiistai 22. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Ohio on oikeesti jees
Muutamalta ihmiseltä on tullut kommenttia blogin hieman negatiivisesta sävystä. Senpä vuoksi päätin julkaista listan miksi Ohio ja Wright State on tosi jees.
1. $3.5 dollarin ateriasta saa alennusta
2. Sää voi olla tänään +15°C ja huomenna -5°C
3. Kiinnijäämisen pelko oluenjuonnista
4. Aggressiivisista pesukarhuista aiheutuva jännitys roskapussia vietäessä
5. Luennolta myöhästyminen, koska hirvi tukkii koulutiesi
6. Ihmisiin tutustumisen helppous
7. Ihmiset laulavat yleisillä paikoilla
8. Ihmiset ovat rauhallisia autoilijoita
9. Kampuksella saippuakuplia puhaltelevan tytön hymy
10. Wendy's hampurilaisravintola
11. Tytöt pitää legginssejä housuina
12. Tytöt tykkää aksenteista
13. Tytöt tykkää susta
14. Tytöt tykkää susta
15. Kaikki on halpaa
16. Kun kysyy kuulumisia niin kaikilla menee aina hyvin
17. Ymmärrät hiphopin kauneuden
18. Opit puhumaan höpönlöpöä
19. Opit blokkaamaan facebookin käyttäjien tilapäivityksiä
20. Opit arvostamaan kotimaatasi kun et keksi listaasi 20:ttä positiivista asiaa
 |
| http://www.youtube.com/watch?v=XIE5quVkGlY |
Kiitosta Antille ja Mikalle kuvan ja musiikin jakamisesta
lauantai 12. marraskuuta 2011
Teuvon Kuukauden Kulttuuri - Lokakuu
Tässä kuukausittain ilmestyvässä osioissa tarkastellaan paikallisia Amerikan ihmeitä ja erikoisuuksia kulttuurin eri osa-alueilta.
Lokakuu
Gigi's Cupcakes
"Oh my god. You haven't had gigi's?! It's sooo good".
Syntymäpäivälahjan keksiminen on yhtä tuskaa. Varsinkin jos lahjan hankkimisen jättää viime tinkaan. Kortti on hyvä hätäratkaisu. Kaupastahan niitä saa.
Mielikuvituksetonta. Ei toimi.
Kierrän huonettamme ympäri kuumeisesti väistellen vaatekasoja ja koulukirjoja. "No mutta ruvetaan askartelemaan" tokaisen Ricardolle. Muutaman hiljaisen sekunnin jälkeen toteamme yhteen ääneen:
Ei.
Ranskalaisen vaihto-oppilaan Charlotten 21-vuotisjuhlien alkuun on vajaa tunti ja pää lyö yhtä tyhjää.
Ajatukset harhautuvat päivän muihin tapahtumiin.
Jostain aivolohkon perukoilta kantautuvat sanat: "Oh my god. You haven't had gigi's?! It's sooo good".
YES! "Viedään Charlotte cupcakeille".
Ilta oli muuten paras tähän asti täällä. Pre-halloween, mahtavia vaihto-oppilaita ympäri maailmaa ja illan isäntänä toimi kaveri, joka järjestää yliopiston parhaat kemut. (Titteleinä mm. lukuisat sakot liian kovasta musiikin soittamisesta).
Lääkäri, Wingman ja Barney Stinson
No mutta palataan olennaiseen - cupcakeille siis!
"No mutta mikä ihmeen cupcake?", kysyy pohjolan poika. Sanakirja kääntää "cupcake" sanan vuokaleivokseksi. Tarkemmin kyseessä on pieni kakku muffinivuoassa, jonka päällä on kuorrute. "No onko se parempaa kuin mummon mustikkapiirakka?"
Se selvisi vain kokeilemalla.
Kaunis syyspäivä WSU:n kampuksella. Saavumme paikanpäälle epätyylikkäästi muutaman minuutin myöhässä ja toivomme, ettei sankarimme olisi joutunut odottamaan meitä. Kurkkaamme Ricardon kanssa ujosti sisälle ja kerromme myyjille odottavamme seuraa. Charlottea ei vielä näy, joten siirrymme ulos istuskelemaan ja nauttimaan mahtavasta auringonpaisteesta. Pian Charlotte jo saapuikin ja pääsimme valitsemaan omamme lukuisista vaihtoehdoista.
Tässä muutama niistä kiinnostuneille http://gigiscupcakesusa.com/meetourcupcakes
Tietämättömänä mitä ottaa, valitsen suklaan suklaakuorrutteella. (suklaa on hyvää)
Amerikan tapaan totutusti myyjä kysyy syömmekö täällä vai otammeko mukaan. Ihmetyksekseni myyjä pakkaa cupcaket pahvipakkaukseen vaikka päätämme syödä kahvilassa.
Keskieuroopan kahvilakulttuuriin tottuneena huomaan harmikseni, ettei "terassilla", joka idyllisesti suuntaa parkkipaikalle, ole kuin kaksi tuolia ja pöytä. Päätämme tehdä amerikkalaiset ja syödä cupcakemme jossain muualla.
Suuntaamme kampukselle, josta löydämme vapaan paikan koulun päärakennuksen terassilta. Intialainen kaverini liittyy seuraamme. On aika maistaa.
 |
| Charlotte, Aashwin, Ricardo ja cupcaket |
Makeaa. Liian makeaa. Valtavan kokoinen kuorrute on liikaa pienelle suomalaispojalle. Otan suuren osan kuorrutetta pois ja maistan muffinia. Mummon mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella tulee ikävä. Charlotte joko halusi olla ystävällinen tai oikeasti piti leivoksestaan. Ricardo myös jätti muffininsa syömättä.
Gigi's Cupcakes on pyhiinvaelluskohde herkkupepuille, mutta jos makea ei ole juttusi, suosittelen jättämään väliin. Taidanpa tietää ketkä siellä kotopuolessa tykkäisivät näistä.
perjantai 23. syyskuuta 2011
I got my swag - kampustyylit
Tänään tutustutaan kampusmuotiin ja Amerikkalaisten pukeutumiseen. Seuraavassa pitkänhuiskeassa listassa kertaan kaikki vallitsevat muoti-ilmiöt kampuksella. Aloitetaanpa.
1. Joumään (n.25% opiskelijoista)
Kaksi tärkeintä asiaa. Lippis ja tennarit.
Oma tyyli luodaan sillä, miten lippistä pidetään. Onko se takana päänlaella, väärinpäin, sivulla, otsalla, toisen korvan päällä, silmien edessä vai chillisti kädessä. Tärkeää on myös, että eri lippis löytyy vähintään joka viikonpäivälle. Se mikä korisjoukkue tai merkki lippiksessä lukee ei ole oleellista - kunhan se on cool.
Jos lippiksiä pitää olla paljon niin tennareita sitäkin enemmän. Koriskengät on hyvä pitää joka päivä jalassa vaikka ei olisi koskaan korissalille eksynytkään. Eihän sitä koskaan tiedä.
Tähän omaperäiseen tyyliin kuuluu myös oleellisena osana korvalappustereot, joista kaikki ohikulkijat voivat tavata joumänin lempiräppärin lyriikoita.
2. Ei tyyliä (n.70% opiskelijoista)
Tämä on selvästi tämän hetken muotivirtaus numero uno. Kuvitelkaa kuinka miellyttävää on joka päivä laittaa päälle mitä tahansa.
Moni "ei tyyliä" muotivirtaukseen kuuluvista on löytänyt kerrassaan mainion yhdistelmän. Farkut ja lenkkarit. Rentoon casualiin lookkiin ripaus sporttisuutta ja avot! Tässä yhdistelmässä menee heti luennon jälkeen vaikka juoksumatolle (tai sporttisesti autolla lähimpään drive-iniin). Lähimmästä pikaruokapaikasta "ei tyyliä" edustaja voi päräyttää paikalliseen hypermarkettiin ja ostaa vaikka koulun hupparin. Jos haluaa erottua joukosta voi ostaa erilaisen hupparin kun kaikilla muilla kavereilla.
1. Joumään (n.25% opiskelijoista)
Kaksi tärkeintä asiaa. Lippis ja tennarit.
Oma tyyli luodaan sillä, miten lippistä pidetään. Onko se takana päänlaella, väärinpäin, sivulla, otsalla, toisen korvan päällä, silmien edessä vai chillisti kädessä. Tärkeää on myös, että eri lippis löytyy vähintään joka viikonpäivälle. Se mikä korisjoukkue tai merkki lippiksessä lukee ei ole oleellista - kunhan se on cool.
Jos lippiksiä pitää olla paljon niin tennareita sitäkin enemmän. Koriskengät on hyvä pitää joka päivä jalassa vaikka ei olisi koskaan korissalille eksynytkään. Eihän sitä koskaan tiedä.
Tähän omaperäiseen tyyliin kuuluu myös oleellisena osana korvalappustereot, joista kaikki ohikulkijat voivat tavata joumänin lempiräppärin lyriikoita.
2. Ei tyyliä (n.70% opiskelijoista)
Tämä on selvästi tämän hetken muotivirtaus numero uno. Kuvitelkaa kuinka miellyttävää on joka päivä laittaa päälle mitä tahansa.
Moni "ei tyyliä" muotivirtaukseen kuuluvista on löytänyt kerrassaan mainion yhdistelmän. Farkut ja lenkkarit. Rentoon casualiin lookkiin ripaus sporttisuutta ja avot! Tässä yhdistelmässä menee heti luennon jälkeen vaikka juoksumatolle (tai sporttisesti autolla lähimpään drive-iniin). Lähimmästä pikaruokapaikasta "ei tyyliä" edustaja voi päräyttää paikalliseen hypermarkettiin ja ostaa vaikka koulun hupparin. Jos haluaa erottua joukosta voi ostaa erilaisen hupparin kun kaikilla muilla kavereilla.
Kaikilla on päiviä, jolloin tekee mieli pistää rennot kuteet niskaan. "Ei tyyliä" edustajat haluavat pitää tyylinsä päivittäin.
3. Oma Tyyli/Asialliset vaatteet (n.5% opiskelijoista)
Todella harvoin kampuksella tulee vastaan ihmisiä, joiden pukeutumista katsoo mielellään. He ovat usein ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita Euroopasta, jotka ovat tottuneet pukeutumaan siististi kouluun.
Se kampusmuodista.
Tai no, miten se sitten eroaa aikuisten pukeutumisesta. Kävimme eilen osan teamiläisten kanssa syömässä sushi-ravintolassa. Hyvätasoisen paikan monella asiakkaalla oli lippis päässä, korisshortsit ja lenkkarit. Olisi mukava tietää mitä Japanilainen ravintoloitsija tästä tuumaa.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Teuvon Kuukauden Kulttuuri
Tässä kuukausittain ilmestyvässä osioissa tarkastellaan paikallisia Amerikan ihmeitä ja erikoisuuksia kulttuurin eri osa-alueilta.
Reilu kolme viikkoa sitten. Matkani toinen päivä.
Silmäni vilkkuvat säihkyvinä kun katson moottoritien takaa kohoavia pilvenpiirtäjiä. 4-kaistaisen tien molemmin puolin kohoaa valtavia mainostauluja. Vihreä tienviitta kehottaa ajajaa ottamaan seuraavan rampin ja valitsemaan jonkun 20:tä pikaruokapaikoista. Viininpunainen maasturi jatkaa exitin ohi. Kallistan päätäni vaakatasoon, mutta en saa pilvenpiirtäjän kärkeä enää näkyviin. Olemme saapuneet Ohion kolmanneksi asuituimpaan kaupunkiin, Cincinnatiin.
Mikä olisi amerikkalaisempaa kuin viettää sunnuntai-iltapäivä perheen tai kavereiden kesken urheilumatsissa? Kenttätasopaikat Ricardon perheen kanssa, lempeä auringopaiste, sylissä nachot ja kourassa päänkokoinen kolajuoma. Voiko elämä paremmaksi muuttua?
Peli pyörähtää käyntiin puolituntisen alkushow:n jälkeen ja katsomo tuntuu melko tyhjältä. Kotijoukkueen lukkari on vireessä. Lukuunottamatta kaikkea häppeninkiä stadionilla peli tuntuu melko tylsältä. Keskityn lähinnä nachoihini ja ihailen kaunista kesäpäivää. Yhtäkkiä stadion räjähtää. Punaisena virtaava yleisömeri nousee hurraamaan. Stadionin reunalta ammutaan ilotulitteita. Joku onnekas nappaa pallon räpyläänsä katsomossa.
Seuraan ihmisten käyttäytymistä. Juomia ja syömisiä haetaan lisää sitä mukaan kun lasi tai lautanen on tyhjä. Harvalla on katse koko ajan kohti kenttää - tänne tullaan vaihtamaan kuulumiset kavereitten tai sukulaisten kanssa, viedään tyttöystävä ulos. Suurin osa ihmisistä tulee otteluun myöhässä. Ottelut voivat usein kestää pitkään ja mekin lähdimme hyvissä ajoin ennen loppua.
Kokemuksena peli oli mielenkiintoinen ja hauska. Ricardo perheineen teki päivästä todella miellyttävän. Suosittelen kaikille Amerikkaan matkustaville jonkin sortin urheilutapahtumaa, koska täällä se on iso osa kulttuuria. Ota kaverit mukaan ja kokeile skyline-chili hotdoggeja (kastikkeen salaisuus on suklaa).
Syyskuu
Cincinnati Reds vs. Washington Nationals
Reilu kolme viikkoa sitten. Matkani toinen päivä.
Silmäni vilkkuvat säihkyvinä kun katson moottoritien takaa kohoavia pilvenpiirtäjiä. 4-kaistaisen tien molemmin puolin kohoaa valtavia mainostauluja. Vihreä tienviitta kehottaa ajajaa ottamaan seuraavan rampin ja valitsemaan jonkun 20:tä pikaruokapaikoista. Viininpunainen maasturi jatkaa exitin ohi. Kallistan päätäni vaakatasoon, mutta en saa pilvenpiirtäjän kärkeä enää näkyviin. Olemme saapuneet Ohion kolmanneksi asuituimpaan kaupunkiin, Cincinnatiin.
Mikä olisi amerikkalaisempaa kuin viettää sunnuntai-iltapäivä perheen tai kavereiden kesken urheilumatsissa? Kenttätasopaikat Ricardon perheen kanssa, lempeä auringopaiste, sylissä nachot ja kourassa päänkokoinen kolajuoma. Voiko elämä paremmaksi muuttua?
 |
| Minä, Ricardo, Ricardon äiti ja sisko Samantha ennen pelin alkua |
Seuraan ihmisten käyttäytymistä. Juomia ja syömisiä haetaan lisää sitä mukaan kun lasi tai lautanen on tyhjä. Harvalla on katse koko ajan kohti kenttää - tänne tullaan vaihtamaan kuulumiset kavereitten tai sukulaisten kanssa, viedään tyttöystävä ulos. Suurin osa ihmisistä tulee otteluun myöhässä. Ottelut voivat usein kestää pitkään ja mekin lähdimme hyvissä ajoin ennen loppua.
Kokemuksena peli oli mielenkiintoinen ja hauska. Ricardo perheineen teki päivästä todella miellyttävän. Suosittelen kaikille Amerikkaan matkustaville jonkin sortin urheilutapahtumaa, koska täällä se on iso osa kulttuuria. Ota kaverit mukaan ja kokeile skyline-chili hotdoggeja (kastikkeen salaisuus on suklaa).
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Bring it on - haasteita peliin
9/11/2001.
Päivämäärä, joka on painunut Amerikan ja koko maailman muistiin. Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun lentokoneet iskeytyivät WTC-torneihin ja Pentagoniin. Tuhansia ihmisiä kuoli traagisesti. Amerikan silloinen presidentti George W. Bush julisti sodan terrosmia vastaan alkaneeksi.
Sunnuntaipäivä Wright State Universityn kampuksella on ollut tavanomaisen rauhallinen. Suurin osa opiskelijoista lähti ensimmäistä kertaa käymään kotona sitten collegen alun. New Yorkin juhlallisuuksien sijaan vuosipäivä täällä näkyy lähinnä facebookissa "never forget"tai "remember those who were lost" tyyppisinä tilapäivityksinä.
Moni varmasti tietää erilaisia salaliittoteoriota syyskyyn yhdennentoista suhteen. Itse olin niistä vain kuullut, mutta mielenkiintoni heräsi uudelle tasolle eilen kun olimme teami-illallisella paikallisessa ravintolassa. Moni Coachi mukaan lukien sanoivat uskovansa, että syyskyyn yhdennentoista tapahtumat olivat lavastettuja. Ricardo suositteli minulle 2007 ilmestynyttä "Zeitgeist" nimistä elokuvaa, jonka katsoimme eilen illalla. 40-minuuttinen dokumentti antaa ajattelemisen aihetta. Dokumentti löytyy pätkinä mm. Youtubesta. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole vielä nähneet.
Viikonloppu on kulunut lähinnä tenniskentällä. Kaikki pelasivat joukkueenkesken kolme ottelua. Vaikka oma pelini ei vielä ole ollut terävimmässä tikissä, voitin kaikki otteluni suoraan kahdessa erässä. Coachi antoi pelien vuoksi huomisen vapaaksi, mutta tiistaina alkaa tiukka ohjelma sisältäen lähes päivittäin fysiikkaa sekä pallon perässä juoksemista. Motivaatio kehittyä on ehkä korkeammalla kuin koskaan ja jokainen lyönti ja punnerrus on askel kohti konfferenssimestaruutta.
Tässä neljänneksessä opintoihini kuuluu busineksen, historian, politiikan ja matikan kurssi. Päivittäin ja lähes melkein joka luento olen kysynyt itseltäni: Mitä ihmettä teen täällä? Opettelen uudestaan ensin peruskoulussa, sitten lukiossa käytyä esihistoriaa tai algebran perusteita. Kuuntelen 75-vuotiaan busineksen professorin kertovan lapsenlapsistaan tai politiikan opettajan heiluttelevan taikasauvaa ja puhuvan 2 tuntia siitä miten tunneilla käytettävää elektronista kaukosäädintä käytetään. Mitäkö opin kuluvana viikkona? Tuskin mitään, mitä tulin täältä hakemaan - raudanlujaa business osaamista. Täytyy myöntää, että hakukoneeni historia on täynnä useiden parempien yliopistojen sivuja, SAT vaatimuksia ja edellytyksiä tulla valituksi. Opintoja on kertynyt kuitenkin vain 4 päivää, joten annettakoon professoreille vielä mahdollisuus. Täytyy myös muistaa, että amerikkalaisen collegejärjestelmän ensimmäinen, jopa kaksi ensimmäistä vuotta kuluu osittain yleispätevien aineiden parissa. Viisas voisi sanoa, että lisätieto ei ole koskaan pahasta, mutta viitisen vuotta tietäneenä mitä haluan opiskella tuntuu turhauttavalta. Todennäköistä kuitenkin on, että tulevat viikot tuovat lisää haasteita.
Blogi saa kohta lisää väriä, punaista sellaista. Miksi, sen saat tietää luultavasti ensi viikolla. Luvassa on enemmän kulttuuria, Amerikan erikoisuuksia ja omituisuuksia sekä omia kuulumisia kentältä ja kirjojen takaa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Stay tuned.
Päivämäärä, joka on painunut Amerikan ja koko maailman muistiin. Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun lentokoneet iskeytyivät WTC-torneihin ja Pentagoniin. Tuhansia ihmisiä kuoli traagisesti. Amerikan silloinen presidentti George W. Bush julisti sodan terrosmia vastaan alkaneeksi.
Sunnuntaipäivä Wright State Universityn kampuksella on ollut tavanomaisen rauhallinen. Suurin osa opiskelijoista lähti ensimmäistä kertaa käymään kotona sitten collegen alun. New Yorkin juhlallisuuksien sijaan vuosipäivä täällä näkyy lähinnä facebookissa "never forget"tai "remember those who were lost" tyyppisinä tilapäivityksinä.
Moni varmasti tietää erilaisia salaliittoteoriota syyskyyn yhdennentoista suhteen. Itse olin niistä vain kuullut, mutta mielenkiintoni heräsi uudelle tasolle eilen kun olimme teami-illallisella paikallisessa ravintolassa. Moni Coachi mukaan lukien sanoivat uskovansa, että syyskyyn yhdennentoista tapahtumat olivat lavastettuja. Ricardo suositteli minulle 2007 ilmestynyttä "Zeitgeist" nimistä elokuvaa, jonka katsoimme eilen illalla. 40-minuuttinen dokumentti antaa ajattelemisen aihetta. Dokumentti löytyy pätkinä mm. Youtubesta. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole vielä nähneet.
Viikonloppu on kulunut lähinnä tenniskentällä. Kaikki pelasivat joukkueenkesken kolme ottelua. Vaikka oma pelini ei vielä ole ollut terävimmässä tikissä, voitin kaikki otteluni suoraan kahdessa erässä. Coachi antoi pelien vuoksi huomisen vapaaksi, mutta tiistaina alkaa tiukka ohjelma sisältäen lähes päivittäin fysiikkaa sekä pallon perässä juoksemista. Motivaatio kehittyä on ehkä korkeammalla kuin koskaan ja jokainen lyönti ja punnerrus on askel kohti konfferenssimestaruutta.
Tässä neljänneksessä opintoihini kuuluu busineksen, historian, politiikan ja matikan kurssi. Päivittäin ja lähes melkein joka luento olen kysynyt itseltäni: Mitä ihmettä teen täällä? Opettelen uudestaan ensin peruskoulussa, sitten lukiossa käytyä esihistoriaa tai algebran perusteita. Kuuntelen 75-vuotiaan busineksen professorin kertovan lapsenlapsistaan tai politiikan opettajan heiluttelevan taikasauvaa ja puhuvan 2 tuntia siitä miten tunneilla käytettävää elektronista kaukosäädintä käytetään. Mitäkö opin kuluvana viikkona? Tuskin mitään, mitä tulin täältä hakemaan - raudanlujaa business osaamista. Täytyy myöntää, että hakukoneeni historia on täynnä useiden parempien yliopistojen sivuja, SAT vaatimuksia ja edellytyksiä tulla valituksi. Opintoja on kertynyt kuitenkin vain 4 päivää, joten annettakoon professoreille vielä mahdollisuus. Täytyy myös muistaa, että amerikkalaisen collegejärjestelmän ensimmäinen, jopa kaksi ensimmäistä vuotta kuluu osittain yleispätevien aineiden parissa. Viisas voisi sanoa, että lisätieto ei ole koskaan pahasta, mutta viitisen vuotta tietäneenä mitä haluan opiskella tuntuu turhauttavalta. Todennäköistä kuitenkin on, että tulevat viikot tuovat lisää haasteita.
Blogi saa kohta lisää väriä, punaista sellaista. Miksi, sen saat tietää luultavasti ensi viikolla. Luvassa on enemmän kulttuuria, Amerikan erikoisuuksia ja omituisuuksia sekä omia kuulumisia kentältä ja kirjojen takaa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Stay tuned.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Tuskanhikeä
Katselen sänkyni vierustalla komeilevaa Suomen lippua. Kuulokkeista tulee Karjalaisen Jukkaa. Muistot palaavat kotimaahan. Nyt ei olla kuitenkaan Suomessa vaan paikka on Dayton, Ohion osavaltion eteläosassa. Katselen ikkunasta ulos. Näky on kuluneeseen viikkoon nähden epätavallinen. Wright State Universityn kampuksen kadut ovat lammikoilla eilisen ukkosmyrskyn jäljiltä. Porukka tummaihoisia poikia kävelee löysän rennosti korisshortseissa kohti parkkipaikkaa. On sunnuntai aamu ja kampus nukkuu eilen yönä valvottuja tunteja takaisin.
Reipas viikko sitten hyppäsin koneeseen kohti tulevaa kotiseutuani Daytonia. Tätä ennen british airways oli lennättänyt minut Helsingistä Lontooseen ja sieltä Chicagoon, josta matka jatkui tänne aikoinaan intiaanien asuttamille seuduille Ohioon. Matka Chicagosta taittui american airlinesin pienkoneella (kolme penkkiä/rivi) yli sinisenä hohtavan Erie-järven. Saavuttuani Daytonin kodikkaan pienelle lentokentälle olikin vastassa tutut kasvot. Sekä pää-, että apukoutsi toivottivat minut tervettulleeksi suureen Amerikan maahan. Nuo sanat oli viimein helpottava kuulla satojen mailien, lukemattomien facebook keskustelujen, kahden vierailun, testien, soittojen, paperisodan ja viisumihässäkän jälkeen.
Kavereitteni armeijapuheita lainatekseni tämä oli kuitenkin vasta alkusotaa. Olin mosa ja tiedossa oli esapekkaa.
Kulunut viikko on kulunut lähinnä papereita täyttäessä. Ilmeisesti yliopiston sisäisillä järjestöillä kuten terveydenhuolto tai urheilijat ei ole minkäänlaista yhteistä tietokantaa. Omia tietoja pitää rustata vaikka mihin ja suomalaiseen tehokkuuteen tottuneena hermot on olleet kireällä. Laukauksia ei ole kuitenkaan enää kuulunut ja tuntuu että ollaan loppusodan puolella.
Ensimmäiset päivät kampuksella oli yksinäisiä. Kämppikseni Ricardo hollannista, joka on myös freshman ja tennisteamissä, oli perheineen kampuksen läheisyydessä olleessa hotellissa, kunnes keskiviikkona muutti kampukselle. Monille mainostamani Samsugin seikkailijapuhelimeni osoittautui käyttökelvottomaksi Amerikan ympäristössä ja läppärinhankinnan tänne siirtäminen teki elämästä uudessa valtiossa aluksi hieman haastavaa. Tieto kulki kuitenkin sen verran, että pääsin treeneihin joka päivä kyydillä. Ricardon perhe oli myös vuokrannut auton ja pääsimme helposti ostamaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Nyt on toimiva puhelinliittymä ja macbookki. Elämä on huomattavasti helpompaa.
Palloa on tullut hakattua joka päivä. Pelaamisen raskaaksi on tehnyt painostava 35-40 asteen helle pilvettömältä taivaalta. Ohiossa kuulemma sää voi vaihdella todella radikaalisti muutamien päivien sisällä. Ensi viikolle onkin luvattu lähinnä sadetta ja reilua 20 astetta.
Uusia tuttavuuksia tulee päivittäin ja tulemme Ricardon kanssa loistavasti toimeen. Kaverilla on hyvä huumorintaju ja iloinen meininki. Myös wc-tilat kanssamme jakavat baseball pelaajat vaikuttavat hyviltä tyypeiltä. Heillä on huoneessa tv:n lisäksi iso sohva, joten aikaa tulee vietettyä wc:n toisellakin puolella. Uusia kavereita tuli myös kansainvälisen orientaation aikana jolloin tutustuin mm. Intialaiseen ja ruotsalaiseen business opiskelijaan.
Tämän hetkinen vaikutelma amerikkalaisista on todella positiivinen. Kampuksella vastaan kävelevät opiskelijat tervehtii ja kysyy kuulumisia. Vähän niinkuin belgiassakin, tervehtimiseen kuuluu usein kysymys: miten menee? Vaihtovuotena jo tottuneena smalltalk sujuu melko huomaamatta ja outo suomalainen huumorintajukin tuntuu purevan.
Fiilis on korkealla alkavaa lukukautta ja tennistreenejä odottaen.
Hyvää alkavaa syksyä kaikille.
Reipas viikko sitten hyppäsin koneeseen kohti tulevaa kotiseutuani Daytonia. Tätä ennen british airways oli lennättänyt minut Helsingistä Lontooseen ja sieltä Chicagoon, josta matka jatkui tänne aikoinaan intiaanien asuttamille seuduille Ohioon. Matka Chicagosta taittui american airlinesin pienkoneella (kolme penkkiä/rivi) yli sinisenä hohtavan Erie-järven. Saavuttuani Daytonin kodikkaan pienelle lentokentälle olikin vastassa tutut kasvot. Sekä pää-, että apukoutsi toivottivat minut tervettulleeksi suureen Amerikan maahan. Nuo sanat oli viimein helpottava kuulla satojen mailien, lukemattomien facebook keskustelujen, kahden vierailun, testien, soittojen, paperisodan ja viisumihässäkän jälkeen.
Kavereitteni armeijapuheita lainatekseni tämä oli kuitenkin vasta alkusotaa. Olin mosa ja tiedossa oli esapekkaa.
Kulunut viikko on kulunut lähinnä papereita täyttäessä. Ilmeisesti yliopiston sisäisillä järjestöillä kuten terveydenhuolto tai urheilijat ei ole minkäänlaista yhteistä tietokantaa. Omia tietoja pitää rustata vaikka mihin ja suomalaiseen tehokkuuteen tottuneena hermot on olleet kireällä. Laukauksia ei ole kuitenkaan enää kuulunut ja tuntuu että ollaan loppusodan puolella.
Ensimmäiset päivät kampuksella oli yksinäisiä. Kämppikseni Ricardo hollannista, joka on myös freshman ja tennisteamissä, oli perheineen kampuksen läheisyydessä olleessa hotellissa, kunnes keskiviikkona muutti kampukselle. Monille mainostamani Samsugin seikkailijapuhelimeni osoittautui käyttökelvottomaksi Amerikan ympäristössä ja läppärinhankinnan tänne siirtäminen teki elämästä uudessa valtiossa aluksi hieman haastavaa. Tieto kulki kuitenkin sen verran, että pääsin treeneihin joka päivä kyydillä. Ricardon perhe oli myös vuokrannut auton ja pääsimme helposti ostamaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Nyt on toimiva puhelinliittymä ja macbookki. Elämä on huomattavasti helpompaa.
Palloa on tullut hakattua joka päivä. Pelaamisen raskaaksi on tehnyt painostava 35-40 asteen helle pilvettömältä taivaalta. Ohiossa kuulemma sää voi vaihdella todella radikaalisti muutamien päivien sisällä. Ensi viikolle onkin luvattu lähinnä sadetta ja reilua 20 astetta.
Uusia tuttavuuksia tulee päivittäin ja tulemme Ricardon kanssa loistavasti toimeen. Kaverilla on hyvä huumorintaju ja iloinen meininki. Myös wc-tilat kanssamme jakavat baseball pelaajat vaikuttavat hyviltä tyypeiltä. Heillä on huoneessa tv:n lisäksi iso sohva, joten aikaa tulee vietettyä wc:n toisellakin puolella. Uusia kavereita tuli myös kansainvälisen orientaation aikana jolloin tutustuin mm. Intialaiseen ja ruotsalaiseen business opiskelijaan.
Tämän hetkinen vaikutelma amerikkalaisista on todella positiivinen. Kampuksella vastaan kävelevät opiskelijat tervehtii ja kysyy kuulumisia. Vähän niinkuin belgiassakin, tervehtimiseen kuuluu usein kysymys: miten menee? Vaihtovuotena jo tottuneena smalltalk sujuu melko huomaamatta ja outo suomalainen huumorintajukin tuntuu purevan.
Fiilis on korkealla alkavaa lukukautta ja tennistreenejä odottaen.
Hyvää alkavaa syksyä kaikille.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Se ensimmäinen
Aika moni varmaan tietää tunteen kun teksti häviää kirjotettuasi sitä tuntikausia. Tuo tunne tekee ihmisen masentuneeksi ja haluttomaksi kirjoittaa lisää. Yritin mutta en pysty. Sori. Tässä teille masentava biisi.
http://www.youtube.com/watch?v=psvCUWzecGo
http://www.youtube.com/watch?v=psvCUWzecGo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)