Oppia itsestä

Viimeisistä ajatuksista blogimaailmassa on kulunut lähes kaksi kuukautta. Kaikenlaista on tapahtunut.

Tenniksen osalta kausi on taputeltu konfferenssiturnausta lukuunottamatta, mikä pelataan viikonloppuna Indianapolisissa. Peleihin lähdetään mielenkiintoisista merkeistä, sillä ilmeisesti ensimmäistä kertaa historiassa wright state on ykkössijoitettu voitettuamme kaikki seitsemän konfferenssimatsia. Henkilökohtaisestikkaan ei ole mennyt hullummin kun konfferenssi recordi näyttää 7-0 kaksinpelien osalta kolmospelaajana, dubbeli ei ole tosin sujunut ihan putkeen, mutta viikonloppuna on taas mahdollisuus näytää. Tiukkoja pelejä on tiedossa, sillä todennäköinen semifinaali vastustaja CSU kaatui niukasti 4-3 viime viikonloppuna. Sama tulos löytyy toisella puolella kaaviota olevaa Green Bayta vastaan, mikä olisi todennäköinen finaalivastus. Finaali pitäisi pystyä streamaamaan myös kotisuomesta sunnuntai-iltana seitsämän maissa. Linkki sivuille löytyy tästä:

http://www.horizonleague.org/

Koulussa eletään lukukauden viimeistä neljännestä. Päätin ottaa vähän rennommin ja valitsin vain kolme kurssia (12 tuntia viikossa), koska viikonloput ovat menneet pitkälti matkustaessa tennispeleihin.

Eräänä päivänä pelikaverini kuitenkin näytti minulle mielenkiintoisen kuvan, jonka hän oli ottanut koulun käytävältä.

Suomen peruskurssi Amerikassa?! Pakkohan tämä on nähdä!

Ilmottauduimme Viljamin kanssa kurssille. Seuraavan päivänä astumme pieneen luokkaan neljän muun opiskelijan kanssa. Esittelemme itsemme, samoin tekee opettajamme. Saksankielistä lukiota Suomessa käynyt, Amerikkalaista syntyperää oleva professori puhuu oikein sujuvaa suomea, tosin hieman ulkomaalaisella aksentilla. Usein vaarinpaitaan pukeutuva, vaaleapartainen ja kapeakasvoinen opettajamme kävisi myöskin ulkonäkönsä puolesta kaikin puolin suomalaisesta.

Tunnin aikana selviää, että kurssin pääpaino ei ole niinkään sanojen ja lauseenrakenteiden opettelussa vaan kurssilla tutkitaan pikemminkin suomen kielen rakenteita. Se siitä helposta A:sta...

On kuitenkin aika mielenkiintoista nähdä miten suomea opetetaan ulkomaalaisille. Lukemattomia kertoja sitä on tullut istuttua ranskan tunneilla ja tuskailtua poikkeusten poikkeuksien kanssa. Ranska on kuitenkin loppupeleissä aika helppo kieli suomeen verrattuna, jossa tuntuu olevan sääntöjä enemmän kuin kaikissa muissa kielissä yhteensä. Tunnilla on myös oppinut arvostamaan sitä pääomaa, mitä suomen kieli äidinkielenä antaa.

Harvoin sitä ajattelee kuinka tärkeää oman kulttuurin tuntemus on. Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi André Noël Chakerin kirjoittaman opuksen ¨The Finnish Miracle¨. Kirjailija on Kanadassa syntynyt ja myöhemmin vaimonsa perässä Suomeen muuttanut liike- ja lakimies. Kirja kertoo suomalaisuudesta ja suomalaisen menestyksen tekijöistä esimerkein ja teorioin maahanmuuttajan silmin. Se, että kyseinen henkilö on nimenomaan maahanmuuttaja tekee kirjasta mielenkiintoisen. Ehkä orastava henkilökohtainen kaipuu päästä takaisin Suomeen myös vaikutti kirjan nopeaan läpilukuun.

Jos koko kirjaa ei ole aikaa ahmia, voi särmikkään ministerimme blogista lukea aiheesta lyhyesti:

http://www.alexstubb.com/fi/blog/1851/

Muutamassa eri maassa asuneena voin kertoa kuinka tärkeää oman maan kulttuurintuntemus on sosiaalisessa kanssakäymisessä. Harva ulkomaalainen tietää Suomesta Nokiaa tai Kimi Räikköstä enempää. Mikäli jossain vaiheessa tulee tekemisiin ulkomaalaisten vieraitten kanssa työelämässä tai arjessa, on oikein mukava kertoa jotain Lumiaa syvempää tarinaa.

Nokiasta puheenollen, Lumiaa ei täällä näy eikä kuulu hurjista markkinointisummista huolimatta. Onko osakkeen hinta vieläkään pohjissa?